VIIKATE - PETÄJÄVERÄJÄT
1.Tähdet varjelkoon 4.13
2.Se on kivi-iskelmää! 3.52
3.Sysiässä 4.41
4.Petäjäveräjä 4.01
5.Kaitselmus 4.34
6.Syysvedet 4.40
7.Itkijänainen 4.24
8.Työmies 6.34
9.Taivas kielletty 6.54
2.Se on kivi-iskelmää! 3.52
3.Sysiässä 4.41
4.Petäjäveräjä 4.01
5.Kaitselmus 4.34
6.Syysvedet 4.40
7.Itkijänainen 4.24
8.Työmies 6.34
9.Taivas kielletty 6.54
Viikate on tullut allekirjoittaneelle tutuksi jo ensimmäisestä pitkäsoitostaan ja yhtye on tehnyt vaikutuksen omaleimaisella musiikillaan, jossa rock-musiikkia yhdistetään perisuomalaiseen rautalankaan. V-musiikki on siinä mielessä ainutlaatuista, että sitä voitaisiin esittää aivan yhtä hyvin perinteisellä tanssilavalla järven rannalla, keskikaupungin hikisellä klubilla kuin ylikansoitetuilla juhannusfestareillakin. Unohdetaan kuitenkin livetilanteet ja suunnataan kohti veräjää...
- Levyn aloittava "Tähdet varjelkoon" alkaa kaihoisan rautalankakitaran ja Kaarlen duettona, mutta kasvaa nopeasti perinteiseksi rauhallisemman pään V-ralliksi, joka vaihtelevien osiensa sekä tarttuvan melodian puolesta toimisi varmasti myös instrumentaalina, mitenkään laulua tai laulajaa aliarvioimatta.
- "Se on kivi-iskelmää" onkin sitten sitä takuuvarmaa livemateriaalia tulevilla keikoilla. Uskon, että yleisössä se hiljaisinkin kengänkärkien tuijottaja tarttuu yhteislauluun, jossa jo enteellisesti vihjataan että noutajakin viheltää tätä kivi-iskelmää...
- Kolmantena kappaleena on ennen levyä sinkkujulkaisuksi otettu "Sysiässä", mutta nyt reilut puoli minuuttia vinyylisinkun versiota pidempänä ja edustaen levyn reippaampaa poljentoa.
- Melkein levyn nimikappaleeksi ristitty "Petäjäveräjä", siis ilman sitä viimeistä t-kirjainta, rauhoittaa tunnelman. Jos edellisen levyn nimikkobiisi oli se ylivoimaisesti kylmimmät väreet selkäpiihin nostattava kappale, niin tämän levyn "kuu kaakon yllä" ei yllä ihan samaan. Kappale ei ole millään mittapuulla huono, mutta ehkä hieman yksitoikkoinen.
- "Kaitselmus" taas painaa hieman enemmän kaasua, mutta "Petäjäveräjän" yksitoikkoisuus on tarttunut myös tähän ralliin, sillä kappaleen pituudesta olisi ehkä sen puoli minuuttia voinut karsia pois koska loppupuolella tuntuu että kappale vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja ja....
- Kun kaitselmuksen vauhti on hiipunut, niin "Syysvedet" toimii vaikka illan viimeisenä hitaana, kun loppukesän tuulessa huojuvista koivuista alkaa ensimmäiset lehdet muuttaa väriään. Tämä kappale onnistuu taas kerran luomaan musiikille niin perin suomalaista maisemaa kuin vaan on mahdollista.
- "Itkijänainen" oli levyä edeltäneen kiertueella ohjelmistossa ja kappale toimi keikalla kuultuna, eikä huonone levyltäkään toistettaessa. Kaarlen kikkailu sanoituksilla jatkuu kappaleesta toiseen ja suomen kielellä onnistunutta leikittelyä tarjoaa myös tämä Itkijänainen.
- Levyn ristiriitaisimman tunteen herättää yli kuuden minuutin kestoinen "Työmies". Kappale kasvaa lähes huomaamatta ja tarinaa kerrotaan monotonisella tulkinnalla. Työmies vaatii ylivoimaisesti eniten kuuntelua levyltä ja ensimmäisten kertojen jälkeen kappaleesta ei tunnu jäävän päähän mitään.
- Lopussa kiitos seisoo, sillä jos palkintopallille pitää nostaa kolme parasta raitaa levyltä, niin "Taivas kielletty" on varma mitaliehdokas.
Ennen pitkäsoittoa julkaistun Sysiässä-sinkun b-puolella ollut lainaralli, Kuinka tuli pimeys mun tupaan, olisi sopinut tälle levylle kuin piikki pappatunturin tulppaan ja vaihdossa sinkun täytteeksi olisi voitu antaa joku tämän levyn puolen välin ralleista. Kokonaisuutena Petäjäveräjät ei kuitenkaan petä millään mittapuulla ja levyltä löytyy ne Viikatteen kaikki tunnusmerkit, joilla bändi onnistuu vuodesta toiseen pitämään vanhat faninsa tyytyväisinä ja Petäjäveräjän kautta V-fanaatikkojen määrä tulee varmasti myös kasvamaan.
8½ / 10
- Levyn ristiriitaisimman tunteen herättää yli kuuden minuutin kestoinen "Työmies". Kappale kasvaa lähes huomaamatta ja tarinaa kerrotaan monotonisella tulkinnalla. Työmies vaatii ylivoimaisesti eniten kuuntelua levyltä ja ensimmäisten kertojen jälkeen kappaleesta ei tunnu jäävän päähän mitään.
- Lopussa kiitos seisoo, sillä jos palkintopallille pitää nostaa kolme parasta raitaa levyltä, niin "Taivas kielletty" on varma mitaliehdokas.
Ennen pitkäsoittoa julkaistun Sysiässä-sinkun b-puolella ollut lainaralli, Kuinka tuli pimeys mun tupaan, olisi sopinut tälle levylle kuin piikki pappatunturin tulppaan ja vaihdossa sinkun täytteeksi olisi voitu antaa joku tämän levyn puolen välin ralleista. Kokonaisuutena Petäjäveräjät ei kuitenkaan petä millään mittapuulla ja levyltä löytyy ne Viikatteen kaikki tunnusmerkit, joilla bändi onnistuu vuodesta toiseen pitämään vanhat faninsa tyytyväisinä ja Petäjäveräjän kautta V-fanaatikkojen määrä tulee varmasti myös kasvamaan.
8½ / 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti